tul­kin­nan ­hy­vän­suo­puus

substantiivi
Jaa

sisältää sanat: tulkinta + hyvänsuopuus

Merkitys

  1. (Filosofia)tulkintaa ohjaava periaate, jossa minimaaliseen rationaalisuuteen vedoten ajatellaan, että tulkinnan kohteen on oltava omista lähtökohdistaan katsottuna mahdollisimman järkeenkäypä

Liittyvät sanat